Aamu valkenee, valaisee jo eteisen
t?m?n ahtaan pikku kaksion tai kotihan se on yhteinen

Makuuhuoneen ovee raotan, on siell? h?m?rt??
heid?n n?en nukkuvan, en tahdo her?tt??
vaan siihen j??n

ja musta tuntuu, et' voin luopuu mist? vaan, kun m? heid?t pit?? saan l?hell?in
Siis muusta viis, vois luopuu mist? vaan, voin tehd? tappavinta ty?t? puolestaan pystyp?in

Eih?n perhe t?? liene aivan sellainen
kuin on telkkarissa perheet n?? tila-automainosten
m? tied?n sen

Nojaan ovenpieleen, kuuntelen, ne siell? hengitt??
pari unenn?kij??, en tahdo her?tt??
vaan siihen j??n

Ja musta tuntuu, et' voin luopuu mist? vaan, kun m? heid?t pit?? saan...

M? en tiennyt aikoinaan, mihin viel? joudunkaan
m? en tiennyt kuinka paljon rakkautta heilt? saan
ja pystyn antamaan

voin luopuu mist? vaan
voin luopuu mist? vaan

Ja musta tuntuu, et' voin luopuu mist? vaan, kun m? heid?t pit?? saan...

Aamu valkenee, valaisee jo eteisen t?n yhteisen.